Tero Weckroth

Finanssialan sääntelyn on oltava vastuullista

Vastuullisuus, hyvä maine ja asioiden ammattimainen hoito ovat elinehto rahoitusalalla. Toivoisin näin olevan politiikassakin. 

Käsiteltäessä muiden ihmisten varoja ja sijoitusneuvonnassa on toiminnan eettisyys ja läpinäkyvyys ensiarvoisen tärkeää. Toiminnan on oltava asiakkaan etujen mukaista, riskeistä on kerrottava asiakkaille avoimesti ja asiakkaan kyky tehdä päätöksiä on otettava huomioon. Julkisuuteen sijoituspalveluyhtiöiden toimintatavat ja alan sääntely nousevat useimmiten negatiivisessa valossa. Media kiinnostuu alasta lähinnä kun joku toimija rikkoo lakeja tai alan toimintatapoja. Joskus harvoin maan hallitus julistaa alan kehittämisen kärkihankkeekseen.

Viimeksimainittu tapahtui joukkorahoituslain yhteydessä. Valtiovarainministeri Alexander Stubb esitteli lain huhtikuussa 2016 ja Joukkorahoituslaki tuli voimaan vuoden 2016 syyskuussa. Laki oli yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeista. Asiasta kirjoitettiin laajalti lehdistössä ja lain nähtiin olevan tärkeä työkalu suomalaisten kasvuyritysten rahoituksen järjestämisessä. Käytännössä ei yksikään yhtiö ole rekisteröitynyt lain mahdollistamalla tavalla.

Tänä keväänä Valtiovarainministeriö lähetti lausuntokierrokselle uuden lakipaketin, jossa vasta säädettyä lakia esitetään olennaisesti muutettavaksi. Joukkorahoituslain ytimessä ollut kevyempi tapa toimia alalla kumotaan lähes kokonaan. Jatkossa sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen välittäminen edellyttää käytännössä sijoituspalveluyhtiön toimilupaa. Edustamani Invesdor hankki toimiluvan pystyäkseen toimimaan kansainvälisesti, mutta monille vain kotimaiseen toimintaan perustetuille yhtiöille tämä tarkoittaa kuitenkin turhan raskasta hallinnollista taakkaa.   

Tehtävät muutokset ovat osittain välttämättömiä, koska nykyisessä muodossaan joukkorahoituslaki olisi uuden EU-lainsäädännön vastainen. Toisaalta lainsäädäntöprosessin käänteet ovat herättäneet oikeutettua kiihtymystä alan suomalaisten toimijoiden joukossa. Raskaan sijoituspalvelutoimiluvan vaatimus vie monelta liiketoimintamallilta pohjan ja yritykset ymmärrettävästi kaipaavat lainsäädäntöön ennustettavuutta ja selkeyttä, jotta toiminta voidaan perustaa kestävälle pohjalle. Prosessi vetää huomion suomalaisen sääntelyn ja lainsäädännön tilaan. 

Vastuullisuutta kaivataankin myös lainsäädännöltä. Luonnollisesti sijoituspalveluyhtiöitä tulee valvoa riittävästi, jotta sijoittajien suoja turvataan ja systeemisiä riskejä ei pääse syntymään. Mutta sääntelyn tulee myös olla asianmukaista eikä se saa olla niin tiukkaa, että se on alalle tulon este tai siitä muodostuu vanhojen toimijoiden suojamuuri uutta kilpailua vastaan. Erityisesti tulisi välttää sitä, että Suomessa luodaan EU-direktiivien ja -asetusten asettamia vaatimuksia tiukempia kansallisia sääntöjä. Yleensä on mielestäni parempi päivittää olemassaolevaa lainsäädäntöä kuin kehittää aivan uusi erillinen laki, vaikka sillä saisikin enemmän palstatilaa. Tässä kotimaisilla poliitikoilla on peiliin katsomisen paikka.

Joukkorahoituslailla oli hyvät tavoitteet, mutta valitettavasti laki säädettiin liian myöhään, jotta kaikkea EU-sääntelyn joustavuutta olisi ehditty täysimääräisesti hyödyntää ennen joukkorahoituslain perustana olleiden EU-säädösten päivittämistä. Meillä on kuitenkin lukuisia kotimaisia rakenteellisia ongelmia, joissa päätösvalta on täysin kotimaisissa käsissä. Tästä hyvä esimerkki on Sijoittajien Korvausrahaston kannatusmaksut, jotka nykytilassaan suosivat perinteisiä finanssialan toimijoita ja haittaavat avoimemman ja demokraattisemman kasvuyhtiörahoituksen kehittymistä. Muutokset eivät ole edenneet vaikka Eduskunta hyväksyi Joukkorahoituslain yhteydessä ponnen, jossa Valtioneuvosto velvoitettiin kiireellisesti korjaamaan korvausrahaston kannatusmaksuja koskevaa lainsäädäntöä.

Rahoitusalan lainsäädäntötyö on väistämättä osittain reaktiivista. Toimiin ryhdytään EU-lainsäädännön vaatiessa tai julkisuuden paineessa. Toisaalta uudet digitaaliset finanssipalvelut mahdollistavat aikaisempaa tehokkaamman, helppokäyttöisemmän, monipuolisemman ja demokraattisemman finanssisektorin synnyn. Tarvittavat lakimuutokset vaativat usein pikkutarkkaa ja huolellista valmistelutyötä josta valitettavan harvoin saa hyviä otsikoita. Tämä ei vähennä tämän epäkiitollisen työn tärkeyttä.  

Kaikkien etu on pyrkiä ensisijaisesti olemassa olevan kansallisen säännöstön ajanmukaistamiseen ja johdonmukaistamiseen. Päättäjien vastuuseen kuuluu, että uusia palveluja pääsee Suomessa syntymään ja että Suomi on hyvä toimintaympäristö uusia palveluja luoville ja kansainvälistyville yrityksille. Tämä on myös suomalaisen kuluttaja etu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat