*

Tero Weckroth

Yksityisten apteekkien monopoli kuuluu tähän päivään

Apteekkialan uudiskeskustelu kaipaa parempaa jäsentelyä.

Pitkään hiljaiselosta nauttineen apteekkialan rauha häiriintyi kesällä kun vihreiden kansanedustajan Antero Vartian aloittama kampanja taksi- ja apteekkilupien uudistamiseksi kuohahti yli Porin SuomiAreenassa. Apteekkariliiton varapuheenjohtajan Sirpa Peuran epäasialliset ja henkilöön menevät kommentit saattoivat viedä alan uudistamista eteenpäin enemmän kuin mikään ulkopuolinen painostus. Mutta sekä Peuran kategoriset kommentit kilpailun vaaroista ja toisaalta Vartian puheet apteekkimonopoleista kärsivät samasta ongelmasta: keskustelun huonosta jäsentelystä. Todennäköisesti osittain kyse on haluttomuudesta eritellä eri muutosehdotuksia taktisen edun saamiseksi julkisuudessa. Samasta syystä uudistusehdotukset ja niiden väitetyt seuraukset menevät iloisesti sekaisin. Apteekkialan edustajien refleksinomainen vasta-argumentointi veroparatiiseilla mihin tahansa aloitteeseen on älyllisessä epärehellisyydessään varmasti ennätys, mutta myös Vartia syyllistyy vastaavaan. Kommentoidessaan Facebook-sivullaan Kelan pääjohtajan Liisa Hyssälän näkemyksiä Vartia kirjoitti mm. että “Yksityisten apteekkien monopoli ei kuulu tähän päivään.” Kuitenkin myös hänen omien ehdotustensa toteuttamisen jälkeen maassa olisi edelleen yksityisomisteinen apteekkisektori jolla on monopoli lääkkeiden myymiseen. 

Olen laillistettu proviisori, vaikka olenkin tehnyt koko työurani apteekkialan ulkopuolella lääketeollisuudessa sekä rahoitusalalla Suomessa ja ulkomailla. Uskon, että minulla on jonkinmoiset edellytykset tulkita keskustelua ennakkoluulottomasti ja pyrkiä jäsentämään sitä asiallisesti niin että alan ulkopuolisetkin ymmärtävät. Pitkään minulla ei ollut mielipidettä esitettyihin uudistuksiin, mutta loppukesästä olen asioita pohdittuani muodostanut näkemykseni siitä, miten alaa olisi paras uudistaa. Tämän kirjoituksen lopussa esitetty mielipide on vain yksi muiden joukossa. Mutta kirjoitukseni alkuosassa yritän jäsentää alan rakenteita ja sen uudistamiseksi tehtyjä ehdotuksia aiempaa selvemmin ja osaltani viemään keskustelua rakentavampaan ja asiallisempaan suuntaan. 


Säätelyn nykytila ja parametrit

Apteekkien suomalainen säätely on sumppu erilaisia ja eri aikoina syntyneitä säädöksiä ja tapoja. Ne liittyvät kiinteästi toisiinsa ja jokaisen parametrin tai tavan muuttaminen vaikuttaa väistämättä muihin ja mahdollisesti muuttaa näiden vaikutuksia ennalta arvaamattomasti. Mutta apteekkitoiminnan luvallisuutta lukuunottamatta parametrit ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta erillisiä ja niitä voidaan muuttaa yksitellen ilman että yhden muutos väistämättä pakottaa muuttamaan muitakin. Käsittelen aluksi parametrit ja ilmaisen lopuksi kantani uudistuksiin valitsemalla oman koosteeni eri parametreista. 

 

1 Apteekkitoiminnan luvallisuus

Apteekkitoimintaa saa harjoittaa vain Fimean myöntämän apteekkiluvan turvin. Kukaan ei kai ole vakavissaan ehdottanut apteekkiluvasta luopumista sen enempää kun esimerkiksi lääkäritoimen luvanvaraisuudesta luopumista. Apteekkiluvasta luopuminen romuttaisi kerralla koko lääkejakelujärjestelmän joten tämä on ainoa parametri jonka muuttaminen vaikuttaisi laajalti kaikkiin muihinkin. Koska luvallisuus varmasti säilyy näköpiirissä olevaan tulevaisuuteen, en puutu tähän sen enempää.

 

2 Apteekkien yksinoikeus lääkkeiden vähittäismyyntiin

Yleisesti käytetty termi “apteekkimonopoli” viittaa useimmin apteekkien yksinoikeuteen harjoittaa lääkkeiden vähittäiskauppaa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että lääkkeenä myyntiluvan saanutta tuotetta ei saa yleisölle myydä muutoin kuin apteekeista. Suomessa monopoli koskee sekä reseptilääkkeitä että reseptivapaita lääkkeitä. Apteekkimonopolin ulkopuolella ovat sairaala-apteekit sekä muutamat poikkeukset kuten nikotiinipurukumit, mutta lähes poikkeuksetta kansalainen joutuu noutamaan lääkkeensä apteekista. Aika ajoin Päivittäistavarakaupan Liitto vaatii ainakin joidenkin reseptivapaiden lääkkeiden kuten Buranan tai allergialääkkeiden vapauttamista myyntiin myös ruokakaupoissa ja huoltoasemilla, mutta toistaiseksi asiaa ei ole vakavasti harkittu. Näin voitaisiin kuitenkin periaatteessa ainakin Kela-korvausten ulkopuolella olevien lääkkeiden osalta tehdä koskematta lääkejakelujärjestelmän muihin osiin. 

 

3 Apteekkien yhtiömuoto

Nykyisin apteekit ovat henkilöyhtiöitä joissa kaikki omaisuus, varasto ja velat ovat apteekkarin henkilökohtaisessa omistuksessa ja vastuulla. Näin ollen apteekin voitto (ja joskus harvoin jopa tappio) on apteekkarin henkilökohtaista verotettavaa tuloa. Apteekki voitaisiin hyvin säätää osake- tai kommandiittiyhtiöksi koskematta alan muihin rakenteisiin esimerkiksi siten, että apteekkiluvan saaneen yrityksen omistuksen pitäisi olla kokonaan apteekkiluvan saaneen laillistetun proviisorin hallussa.

 

4 Apteekkien omistuspohja

Yhtiömuodon vapauttaminen kuitenkin mahdollistaisi omistuspohjankin vapauttamisen vaikka se ei olisikaan välttämätöntä yhtiömuodon muuttuessa. Osakeyhtiömuotoisten apteekkien omistuspohja voitaisiin avata kaikille tai esimerkiksi vain lääketukkukaupoille, kaupan keskusliikkeille tai pääomasijoitusrahastoille, tai voitaisiin jättää avaamatta. Olisi myös mahdollista vaatia, että apteekkitoimintaa harjoittavan yhtiön osakkeista tai määräysvallasta tietty määräosuus olisi laillistetun proviisorin hallussa taikka määritellä että ainoa sallittu omistaja on Suomen valtio. Mutta omistuspohjan muuttaminen taikka vapauttaminen ei väistämättä pakottaisi poistamaan lääkkeiden myyntimonopolia tai apteekkilupien määräsäätelyä.  

 

5 Apteekkien lukumäärän ja sijaintien säätely

Apteekkien yhtiömuodosta ja omistuspohjasta erillinen parametri on niiden lukumäärän säätely. Tämä on melkein sama asia kuin apteekkilupien määrä, mutta ei ihan. Verkkokauppa ja sivuapteekit saavat aikaan sen, että apteekkilupien ja -toimipisteiden määrä eivät aina ole sama luku. Mutta olisi täysin mahdollista luopua viranomaisten tarveharkinnasta ja muuttaa lakia esimerkiksi siten, että apteekkilupa on myönnettävä jokaiselle joka täyttää lain vaatimukset. Esimerkiksi yksityisillä lääkäreillä ei ole tarveharkintaa. Haluttaessa omistuksen tai yhtiömuodon säätely ja henkilöstön laatuvaatimukset voisivat jäädä nykyiselleen vaikka määräsäätelystä luovuttaisiinkin. Samoin on mahdollista vapauttaa apteekkiluvat sijaintirajoituksista ja antaa apteekkien muuttaa liiketilansa sijaintia vapaasti kunnan sisällä tai jopa koko maassa. 

 

6 Lääketaksan sitovuus ja alennukset

Lääketaksaa on vaikea selittää useimmille markkinatalouteen positiivisesti suhtautuville tahoille. Mutta kyllä se vain niin on, että valtioneuvoston määräämä läääketaksa määrää tarkkaan sen, kuinka paljon vähittäisportaassa laitetaan katetta tukkuhintojen päälle. Tähän menettelyyn on toisaalta vahvat perusteet. Julkinen sektori eli veronmaksajat vastaavat valtaosasta lääkekustannuksia. Toisin kun useimmissa muissa tuotteissa, on lääkekaupassa maksajan (veronmaksaja), tuotteen valitsijan (lääkäri) ja käyttäjän (potilas) rooleissa eri tahot. Koska normaali markkinapohjainen hintakontrolli ei Kela-korvattavissa reseptilääkkeissä toimi, on luonnollista että vähittäishinnan muodostumiselle asetetaan yläraja. Nykymuotoinen lääketaksa ei kuitenkaan ole yläraja vaan kaikkien apteekkien on tarkkaan noudatettava taksan määräämää katerakennetta. Toisin sanoen apteekki ei saa antaa alennuksia tai hinnoitella lääkkeitä eri tavalla kuin naapuriapteekki. Lääketaksan rakenne on läheisesti sidoksissa muutamaan muuhun seikkaan (esim. “geneerinen substituutio” eli lääkevaihto ja “hintaputki” jotka mahdollistavat lääkkeen vaihdon vastaavaan apteekissa) mutta lääketaksan olemassaoloa tai rakennetta voi muuttaa riippumatta esimerkiksi apteekkilupien määrästä tai apteekkien yhtiömuodosta. 

 

7 Apteekkimaksu 

Nykyään kaupunkien isot apteekit maksavat erityistä apteekkimaksua joka asteittain laskee apteekin koon pienetessä ja etäisyyden kasvukeskuksista kasvaessa. Alan ulkopuolisten on varmasti vaikea ymmärtää, miksi joku kannattaa lisää veroja, mutta apteekkimaksuilla on apteekkialan keskuudessa varsin laaja tuki. Usein käytetty argumentti on myös lääkkeiden alueellisen saatavuuden takaaminen. Kun hyvät yleiskatteet taataan lääketaksalla ja apteekkareiden tuloja tasataan apteekkimaksulla, on lopputuloksena järjestelmä jossa pienellekin paikkakunnalle löytyy apteekkari korkoa kasvamaan ja apteekkilupaa isommalla paikkakunnalla odottamaan. Toisin sanoen, apteekki on enemmän positiivista kuin mitä vaikkapa Kuhmossa asuminen on negatiivista. Apteekkimaksun poistaminen tai muuttaminen toki vaikuttaisi apteekkien liiketaloudelliseen kannattavuuteen ja apteekkilupaa hakevien proviisoreiden käyttäytymiseen mutta ei pakottaisi välttämättä muihin lakimuutoksiin.

 

8 Lääkkeiden tukkuhintojen säätely

Lääketaksan lisäksi lääkkeiden hintoja säädellään tukkutasolla. Lääkettä valmistava lääketehdas anoo lääkkeiden hintalautakunnalta (Hila) “kohtuullista tukkuhintaa” jonka perusteella lääketaksajärjestelmä sitten laskee vähittäishinnan jonka Kela puolestaan korvaa. Perusteet tukkuhintojen säätelylle ovat samat kuin lääketaksankin olemassaololle: Veronmaksaja maksaa joten veronmaksajalla on oltava valtaa tuotteiden valintaan ja hintaan. 

Mainittakoon kuitenkin, että historiallisista syistä Suomessa viranomaiset määrittelevät lääkkeiden tukkuhinnan (hinta jolla apteekki ostaa lääkkeen tukusta) eikä ns ex-factory hintaa (hinta jolla tukkukauppa ostaa lääkkeen tehtaalta). Tukkuhintojen säätelyä voisi muokata monella tavalla, esimerkiksi siirtymällä viitehintajärjestelmään tai kiinteän prosenttiyksikön mukaisiin Kela-korvauksiin. Tässä esimerkissä hintapaine syntyisi potilaan maksaman omakustannusosuuden mukaan. Toisaalta lääkärit ovat haluttomia ottamaan lääkkeen hintaa huomioon lääkkeen valinnassa joten hintapaineen synty voisi jäädä vähäiseksi tai sitten liian kalliit lääkkeet voisivat jäädä ostamatta ja näinollen myös ottamatta, millä olisi negatiivisia kansanterveydellisiä vaikutuksia. Mutta niin tärkeitä kun nämä seuraamusanalyysit ovatkin, niitä voi tarkastella erillisinä kysymyksinä muista parametreista kuten myyntimonopolista. 

 

9 Lääketukkukaupan yksikanavajärjestelmä

Suomen ja Ruotsin erikoisuus on, että yhtä lääkettä saa apteekki ostaa vain yhdestä tukusta. Lääketehtaat kilpailuttavat tukut (käytännössä Oriolan ja Tamron) muutaman vuoden välein ja käyttävät sitten valittua tukkua koko valikoimansa jakeluun apteekkeihin. Toisin kun muut parametrit, tämä järjestelmä ei suoraan johdu lainsäädännöstä vaan kyseessä on ajan myötä syntynyt “maan tapa”, joka tosin on syvästi kytkeytynyt maan lääkealan järjestelmiin. Jos apteekkialaa halutaan uudistaa, olisi yksikanavajärjestelmän murtaminen yksi mielenkiintoinen muuttuja muiden joukossa vaikka siitä onkin puhuttu julkisuudessa yllättävän vähän.

 

10. Muut parametrit

Ylläoleva lista ei varmasti ole tyhjentävä. Alan rakenteissa on varmasti monta muutakin seikkaa joka ansaitsisi nousta erillisten parametrien luetteloon vaikka on jäänyt minulta huomaamatta. Jäsentelyni on kuitenkin minusta hyvä alku sille, että keskustelua päästään käymään paremmin informoidulta ja eritellyltä pohjalta.

 

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Oma näkemykseni on, että lyhyellä aikavälillä pitäisi edetä suurin piirtein Antero Vartian esittämällä tavalla. Hänen kannanottonsa ovat värikkäitä ja osin kärjistettyjä, mutta varsinaisia ehdotuksia on nähdäkseni kaksi. Hän esittää apteekkien määräsäätelystä luopumista ja lääketaksan muuttamista maksimihinnoiksi siten, että apteekki voisi halutessaan antaa lääkkeestä alennusta. Tämä tarkoittaisi sitä, että oman jäsentelyni parametreja 5 ja 6 muutettaisiin. Kuka tahansa laillistettu proviisori voisi perustaa apteekin hakemalla itselleen apteekkiluvan ja toisaalta yksittäiset apteekit voisivat hinnoitella lääkkeet miten haluavat kunhan eivät laita katetta enemmän kuin mitä lääketaksa määrää.

Todennäköisesti ylläolevien lisäksi olisi vielä hyvä tehdä nopealla aikavälillä muutos, jossa apteekki voisi olla myös proviisorin kokonaan omistama osakeyhtiö (ylläolevan listan kohta 3). Näin päästäisiin eroon lukuisista verotuksellisista kummallisuuksista sekä apteekkien yhteydessä toimivista erillisistä vitamiineja myyvistä osakeyhtiöistä.

Nyt tehtävillä päätöksillä olisi ennakoimattomia ja mahdollisesti myös negatiivisia seurannaisvaikutuksia. Olisi hyvinkin mahdollista, että ainakin väliaikaisesti apteekkeja poistuisi pieniltä paikkakunnilta tai syrjäkyliltä. On myös mahdollista että hintakilpailu saisi aikaan sen, että joitakin kalliimpia lääkkeitä ei aina pidettäisi varastossa kun jopa apteekkialalla alettaisiin miettiä sijoitetun pääoman tuottoa eikä pelkästään liikevoittoprosenttia. 

Joka tapauksessa vaikutuksia pitäisi seurata tarkasti ja korjausliikkeitä apteekkien kannattavuuteen ja palveluiden saatavuuteen voisi tehdä muilla parametreillä. Ainakin toistaiseksi pitäisin apteekkiluvat kuntakohtaisina ja määräisin että sama proviisori ei voisi toimia apteekkarina kuin yhdessä kunnassa. Korjausliikkeiden mahdollistamiseksi pitäisin myös apteekkimaksun voimassa ainakin toistaiseksi: apteekkimaksua säätämällä voidaan tasoittaa apteekkien mahdollista kasautumista keskuksiin. Yhtiömuodon muutos laskisi apteekkareiden verotusta mutta fiskaalivaikutukset voitaisiin kompensoida lääketaksan ja apteekkimaksun muutoksilla. Apteekkilupaan liitettävillä velvoitevarastointisäädöksillä voidaan määrätä, että esimerkiksi tärkeimpiä insuliinituotteita on aina saatavilla. 

Tässä vaiheessa en lähtisi koskemaan apteekkien omistuspohjaan, lääkkeiden tukkuhintojen määräytymiseen tai apteekkien lääkemyyntimonopoliin. Viimeksimainittu on todennäköisesti tärkeää ylläpitää jatkossakin koska Apteekkariliiton lobbauksessa on kyllä ihan vakavastikin otettavia argumentteja ja näistä tärkeimpänä se, etteivät lääkkeet ole mitään lakritsapatuikoita. Huolimaton ja liiallinen käyttö voi johtaa pahoihin haittavaikutuksiin ja toisaalta esimerkiksi yhteisvaikutuksista varottaminen ei koskaan onnistuisi K-Kaupan kassalla yhtä luotettavasti kuin apteekissa. 

Mutta kannattamieni kahden pienen uudistusten seurauksena kilpailu lisääntyisi, jonkin verran kustannussäästöjä tulisi varmasti ja reaktioita seuraamalla saadun datan voimin voisimme paremmin valmistautua tekemään lääkealan kokonaisuudistuksen joka jossain vaiheessa on väistämättä edessä. Tähän pakottaa esimerkiksi yhä lisääntyvä nettikauppa, joka ei noudata valtakunnanrajoja kuntarajoista puhumattakaan. Samalla pitää ratkaista ketjuuntumisen epäselvä nykytilanne - ainoastaan julkisomisteinen Yliopiston Apteekki on oikea ketju, muut ovat yksittäisten apteekkien yhteisiä brändi- ja viestintätyökaluja. En tunne kovin hyvin laillisuuden rajoja yksityisten yritysten välisten vapaaehtoisten rinkien toiminnassa mutta väitän, ettei apteekkiketjujen toiminnan rajoitteita osaa yksiselitteisesti tulkita kukaan muukaan. 

Kun järjestelmään päästetään hieman markkinaehtoisuutta ja hintakilpailua, saamme väistämättä paljon arvokasta dataa jota voidaan rauhassa ja kiihkotta käyttää alan uudistamisessa. Apteekkien monopoli säilynee voimassa ainakin reseptilääkkeiden osalta hamaan tulevaisuuteen. Mutta muutoin minulla ei ole tällä hetkellä aavistustakaan siitä, millainen tuon kokonaisuudistuksen pitäisi olla. Mutta pyrin muodostamaan näkemykseni asia-argumenttien pohjalta. Toivon sitä muiltakin. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

- "... etteivät lääkkeet ole mitään lakritsapatuikoita. Huolimaton ja liiallinen käyttö voi johtaa pahoihin haittavaikutuksiin"

Myös lakritsipatukoiden huolimaton ja liiallinen käyttö voi johtaa pahoihin haittavaikutuksiin.

- "ja toisaalta esimerkiksi yhteisvaikutuksista varottaminen ei koskaan onnistuisi K-Kaupan kassalla yhtä luotettavasti kuin apteekissa."

Kyllä onnistuisi ainakin käsikauppalääkkeissä. Ainakin oman kokemukseni mukaan, sillä ei minua ole kukaan koskaan apteekissakaan mistään yhteisvaikutuksista varottanut, kun olen käsikauppalääkkeitä ostanut.

Varoittelu ei mielestäni edes kuulu lääkkeen vähittäismyyjälle. Käsikauppalääkkeiden osalta varoitukset voidaan painaa pakkaukseen tai käyttöohjeeseen. Suomessa on panostettu valtavasti peruskoulujärjestelmään, jonka yksi perustehtävä on opettaa kaikki kansalaiset lukemaan. Hyödynnetään tuota peruskoulutusta nyt tässä. Reseptilääkkeiden osalta varoitusvastuu kuuluu lääkkeen määränneelle lääkärille.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Miksi et muuttaisi omistusrajoitusta? Voin omistaa ravintolan vaikka en ole kokki, lääkäriaseman vaikka en ole lääkäri, lentoyhtiön vaikka en ole lentäjä, mutta yhden sortin erikoiskaupan omistamiseksi minun on oltava proviisori. Tuntuu oudolta, enkä rehellisesti sanottuna keksi tuolle rajoitukselle ensimmäistäkään (objektiivisesti pitävää) syytä.

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen

Miksi meillä ei ole apteekkialan Gordon Ramsey'ta tai Jyrki Sukulaa tekemässä telkkariohjelmaa "Apteekit kuntoon?"

1970-luvun alussa apteekkeja ei sosialisoitu, mutta kunnanlääkärit pantiin viralta (kansanterveyslaki) - ehkä sillä omistusmuodolla (en puhu nyt -rajoituksesta) on merkitystä, varsinkin asiantuntijatyövoimaa vaativissa yrityksissä?

Ja viittaan vain siihen, missä mennään sote:n suhteen - ei siitä ota Erkkikään selvää...

Käyttäjän HaapakoskiPasi kuva
Haapakoski Pasi

Tämä Petterin mainitsema paikallinen Gordon Ramsey - apteekit kuntoon on olemassa, mutta hän ei laita naamaansa telkkuun :)

Käyttäjän teroweckroth kuva
Tero Weckroth

Omistuspohjan muuttaminen on hyvin vaikea kysymys. Kategoriset pelottelut isoista ketjuista ja veroparatiisesta voi jättää sikseen. Mutta toisin kuin määräsäätelyn poisto ja katteen muuttaminen maksimiksi, tuo olisi niin iso uudistus että pitäisi tehdä osana kokonaisuudistusta koska vaikuttaa kaikkeen (ks alla).
Todennäköisesti myös on totta, että apteekkibisneksen antaminen nykyisten duopolina toimivien vähittäiskauppaketjujen haltuun ei lisäisi tehokkuutta. Tähän voi sitten sanoa vasta-argumenttina että jos apteekkiketjua vetäisi Keskon tai S-Ryhmän sijaan vaikka Boots, olisi heidän kansainvälisistä verkostoistaan hyötyä, tehokkuus paranisi ja hinnat laskisivat. Tässä vedetään usein analogioita Lidlin tuloon Suomeen haastamaan kotimaiset toimijat. Tämäkin voi olla totta mutta ruokakauppa ja apteekkkitavarakauppa ovat varsin erilaisia eläimiä.

Summa summarum: Symppaan näkemystäsi mutta en tällä hetkellä ole vielä muodostanut kantaani tuohon kysymykseen.

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen

Blogistille kiitokset varsin asiantuntevasta pohdinnasta, vaikka en päädy hänen kanssaan samoihin loppupäätelmiin.

Apteekkilupien vapauttamisen kaikille laillistetuille proviisoreille sijaan Fimea voisi lisätä apteekkien määrää veronmaksajien/potilaiden toiveiden mukaisesti, mutta onko kukaan tehnyt kustannusvaikutuksia apteekkien lisääntyessä, miten käy valtion perimän apteekkimaksun, joka piakkoin on muuttumassa apteekiveroksi?

Antero Vartian ja kumppaneiden laskema 100-150 miljoonan euron säästö valtiolle saattaakin muuttua apteekkimaksun putoamiseen suurimpien apteekkien liikevaihdon tullessa alas, jolloin valtiolta jääkin saamatta lähes samaa suuruusluokkaa olevia apteekkimaksuja kuin nyt on arveltu säästettävän.

Tässä suhteessa kustannusvaikutukset olisi syytä laskea huolella.

Käyttäjän SimoVidgren kuva
Simo Vidgren

Hei, kiitos vielä asiallisesta kirjoituksesta. Mielestäni se kuitenkin sisältää muutaman perustavaa laatua olevan virheen ja ajattelin käydä ne tässä läpi
2. Vapauttamalla KELA-korvauksen ulkopuoliset- tai edes käsikauppalääkkeet pt-kaupalle on uhkana 2 asiaa: Niiden kulutus kasvaa huomattavasti, ilman että hyötyjä saavutetaan kuten on käynyt nikotiinikorvaustuotteiden (http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/3286) sekä Ruotsin parasetamolitapauksessa, tämä johtuu suurelta osin neuvonnan puutteesta ja myynnin maksimoinnista. Tämän lisäksi käsikauppalääkkeiden apteekkimyynti on suuri syy siihen, miksi apteekkiverkko kattaa myös pienet kylät. Siirtämällä nämä lääkkeet pt-kauppaan kasvaa raja sen suhteen kannattaako siellä ”Kuhmossa” olla kasvamassa korkoa, koska elinolosuhteet (matka perheen luokse, kylän koko ym) sekä apteekista saatava tulo yrittäjävastuulla (useasti reilusti matalampi kuin proviisorin palkka lääketeollisuudessa/kotikaupungin apteekissa) heikkenevät.
3. Yhtiömuodon muutos antaisi paremmat mahdollisuudet kehittää apteekkitoimintaa, mutta samalla heikentäisi läpinäkyvyyttä ja vähentäisi valtion saamia verotuloja. Apteekkipuolella toimiminen henkilöyhtiönä ei ole ongelma (ellei lasketa verotietojen julkaisua, jolloin vapautusta ajavilla menee tarkoituksella apteekin rahat ja apteekkarin rahat sekaisin), vaan se nähdään hyvänä tapana toteuttaa ala, jossa ei voida miettiä ainoastaan yrityksen tekemää voittoa (vertaamalla lääkelakia ja oy-lakia huomaa hyvin eron).
4. Tämä on asia, joka Antero Vartian ajamassa muutoksessa hiertää eniten apteekkipuolella ja jonka hän valikoivasti jättää mainitsematta riippuen tilaisuudesta missä hän puhuu. Johtuen Suomen erittäin keskittyneestä pt-kaupasta omistuspohjan vapautuessa tulisi jokaiseen vähänkin isompaan S- ja K-kauppaan heidän oma apteekki ja tämän jälkeen jokainen nykyinen apteekki joka toimii esimerkiksi Prisman tai Citymarketin yhteydessä saisi vain haaveilla uudesta vuokrasopimuksesta. Periaatteessa tällä uudistuksella vaihtaisimme apteekkareina toimivat pk-yrittäjät pt-kaupan duopoliin pois lukien aivan pienten paikkakuntien apteekit ("Kuhmo"), joita pt-kauppa ei näkisi tuoton perusteella kiinnostaviksi, sekä keskustojen kivijalkaapteekit, jotka jo nyt ovat kaikkein heikommassa asemassa. Tällä ei olisi mitään tekemistä kilpailun lisäämisen tai palvelujen parantamisen kilpailun kautta (kuka uskoo, että S-ryhmä tekisi vuokrasopimuksen yksityisen apteekkarin kanssa samaan kiinteistöön jossa heidän oma apteekki toimii?). Samalla se avaisi mahdollisuuden esimerkiksi Lidl:n tekemään sopimuksen Bootsin kanssa, jolloin myös ulkomaille siirtyvien verotulojen mahdollisuus olisi olemassa. Johtuen Suomen harvinaisesta pt-kaupan duopolista uskoisin, että ulkomaiset yhtiöt eivät näe markkinoita hirveän houkuttelevina, koska kaikki ”kauppapaikat” on jo näiden kahden ketjun hallussa.
5. Apteekkien sijaintirajoitukset on jo vapautettu esimerkiksi Kuopiossa ja Jyväskylässä (pääapteekkien osalta). Vapauttamalla määräsäätely hyväksytään muutama asia: apteekkimaksu sekä verotulot pienenevät (tästä lisää myöhemmin), syrjäkylien lääkehuolto vaarantuu (case ”Kuhmo”, sekä toimitusvarmuus heikkenee). Nämä ovat poliittisia päätöksiä, ja jos hallitus/STM näkee, että tämä kannattaa toteuttaa, on sen kanssa elettävä.
6. Kappaleesta samaa mieltä loppua lukuun ottamatta. Lääketaksalla varmistetaan, että nämä ”Kuhmon” apteekit tuottavat sen verran, että niihin löytyy apteekkari, niissä riittää henkilökuntaa (usein palkka yli TES, koska sijainti) sekä niiden toimitusvarmuus (varastoon investoitu raha) on riittävä. Säästömielessä rakennetta voidaan muuttaa, mutta järkevämpi tapa säästää on apteekkimaksun kautta.
7. Apteekkimaksu ei ole sidoksissa apteekin sijaintiin, joten alan vapautuessa sillä ei voida vaikuttaa siihen, mihin uusia apteekkeja perustetaan.
8. Fakahan on se, että lääkärin kynä on kaikista kallein työkalu, useassa Euroopan maassa on lääkäreillä käytössä esimerkiksi lääkebudjetit, pakolliset hoitosuositusten noudattaminen, reseptikiintiöt ja geneerisen lääkeaineen määräämispakko. Uskon, että biosimulaarien myötä tähän asiaan tullaan kiinnittämään entistä enemmän huomiota.
Mitä pitäisi tehdä: Vartian ehdotuksia on kolme, ja se omistuspohjan vapautuminen on se, mikä tekee ehdotuksesta huonon (katos yllä), ellei usko, että pt-kauppa pystyy tuottamaan laadukkaammat palvelut, kuin yksityinen apteekkari, mutta väitteet kilpailun tuomasta alan kehityksestä on täyttä valhetta. Tulevassa lääkelaissa tullaan kieltämään apteekin yhteydessä toimivat osakeyhtiöt. Vartian kertomista lääkesäästöjen ristiriitaisuudesta voi lukea tästä (http://suomenkuvalehti.fi/.../kansanedustaja-varti...). Tämän lisäksi tässä hintakilpailussa (itsehoitolääkkeiden ulkopuolella) askarruttaa muutama asia: Maailmassa on 3 maata, jossa reseptilääkkeitä saa mainostaa, hintakilpailu vaatii mainostamisen, joten Suomesta tulisi neljäs. Sama lääke voi saada jopa 5 eri hintaa ja nämä hinnat voi vaihtua 2 viikon välein, edes asiakas/lääkäri ei tiedä mikä näistä hinnoista on juuri sen potilaan maksama hinta. N. 70 % valtion lääkemenoista koostuu lääkkeistä, joista asiakas maksaa muutaman euron joka kolmas kuukausi, miten joku voi väittää, että näiden lääkkeiden kohdalla saadaan hintakilpailulla mitään säästöä? Alan vapautuminen ilman omistuspohjan vapauttamista johtaisi apteekkimaksun puolittumiseen (varovainen arvio) tulisi jäljelle jäävä 30% valtion lääkemenojen alaisista lääkkeistä tuottaa hintakilpailulla yli 70Me säästöt, jotta päästäisiin edes ”omilleen”…. Tässä pitää muistaa se asia, että apteekin tuloksen ollessa ansiotuloa jokainen alennettu euro menee puoliksi apteekkarilta ja puoliksi valtiolta. Velvoitevarastoinnista: Miksi insuliinipotilaat saisi etuoikeutuksen, eikö esim parkinsonin tauti, alzheimerin tauti tai reumatautia sairastavat ole oikeutettuja saamaan kalliit lääkkeensä yhdellä apteekkikerralla? Entä lasten tai eläinten lääkkeet, pitääkö ne jatkossa osata tilata päivää ennen välttyäkseen useamman apteekkikäynniltä? Suomessa toimitusvarmuus on tällä hetkellä lähes 100 % ja farmaseuttisen koulutuksen saanutta henkilökuntaa ka 6.1/apteekki (Ruotsi 4,5 Norja 3,9).
Tässä muutama täsmennys/mielipide muuten erinomaiseen kirjoitukseesi.

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen

Simo Vidgren, tuosta vastineestasi voisit kirjoittaa - siis kopioida - ihan oman blogitekstin.

Käyttäjän teroweckroth kuva
Tero Weckroth

Pari huomiota ja kommenttia tähänastisesta keskustelusta. Kiitos kaikesta palautteesta, niin positiivisesta kuin negatiivisesta sekä yksityisesti ja julkisesti annetusta.

Ensinnäkin, en ala väittelemään siitä mitä kolmannet osapuolet, esimerkiksi Antero Vartia, ovat esittäneet. Jokainen vastaa itse kirjoituksistaan ja Anteron ehdotuksia ja näkemyksiä koskevat kommentit ja kysymykset kannattaa ohjata suoraan hänelle.

Toisekseen huomaan, että pitää hieman selventää mitä ehdotan tehtäväksi lyhyellä vs pitkällä aikavälillä. Ylläolevat ehdotukseni (#5, määräsäätelyn poistaminen ja #6, lääketaksan mukaisen katteen muuttaminen maksimiksi) koskevat nimenomaan lyhyellä aikavälillä tehtäviä muutoksia. Säätelyn ylläpitämiseen minusta tarvitaan aina perusteet, purkamiseen ei. Purkamiseen riittää se, että perusteita ei ole, alkuperäiset perustelut eivät enää päde tai perustelut eivät ole riittävän vahvoja. Viranomaisen tekemä määräsäätely ja tarveharkinta elinkeinovapauden rajoittimena on minusta yksiselitteisesti väärin. Ehdottamieni muutosten seuraukset olisivat myös todennäköisesti edullisia. Negatiivisia vaikutuksia voitaisiin korjata muilla parametreillä.
Yhtiömuodon muutosta (# 3) on kaivattu ja minustakin se olisi syytä tehdä. Se on kuitenkin ongelmallisempi koska 1: Alempi verotus (20% vs henkilökohtainen rajatulovero) ilman muita muutoksia aiheuttaisi valtion budjettiin aukon ja 2: tämän fiskaalivaikutuksen neutraloiminen lääketaksalla ja apteekkimaksuilla vaatisi laajempaa selvitystä. Näinollen en ole varma voisiko tuon yhtiömuodon muutoksen tehdä nopealla aikataululla.
Nettikauppa ja digitalisaatio pakottavat joka tapauksessa tekemään täyden uudistuksen apteekkialalle. Lääkkeiden valmistus voi siirtyä osin takaisin apteekkeihin vaikkapa tulostusteknologioiden vuoksi ja toisaalta lääkeinformaation käsittelyyn tulee jatkuvasti farmaseuttia parempia vaihtoehtoja. En missään nimessä sano, että uudistukset pitäisi jättää tähän. Mutta muiden parametrien ristiinvaikutusten vuoksi tullee muutoksesta niin iso, että kokonaisuudistus on parempi kuin tipottaiset viilaukset. Mahdollista toki on, että muutokset saavat aikaan katastrofin ja osoittavat että alkuperäinen järjestelmä oli täydellinen eikä sitä pidä muuttaa piiruakaan. Siinä tapauksessa otetaan opiksi ja palataan takaisin. Epäilen kyllä että näin kävisi.

Kolmanneksi, ehdottamieni muutosten osalta on selvää, että jotain pieniä säästöjä tulisi mutta en ole niitä arvioinut enkä näinollen ala niistä keskustelemaan. Ainakin on vaikea nähdä miten määräsäätelyn poisto ja taksan muuttaminen maksimiksi kasvattaisi kuluja. Isommat säästöt voidaan saavuttaa ja on selvitettävä kokonaisuudistuksessa.

Neljänneksi muutama täsmennys. Kirjoituksestani saattoi saada käsityksen, että apteekkimaksu riippuisi apteekin sijainnista. Näin ei nykyään suoraan ole, vaikkakin korrelaatio sijainnin ja apteekin koon ja näinollen apteekkimaksun suuruuden välillä on olemassa. Mutta maassamme ylintä valtaa käyttävä Eduskunta voi muuttaa apteekkimaksun perusteita miten haluaa ja se voisi olla aivan hyvä väline apteekkien sijainnin ohjaukseen jos niin halutaan.
Täsmennettäköön myös että apteekkilupien rajaaminen kuntaan on osittain jo totta mutta ei kaikkialla. Kuntakohtaiset luvat tuntuisi hyvältä ja helposti & nopeasti toteutettavalta uudistukselta mutta kyllä alueelliset rajoitteet voisi poistaa minusta kokonaankin. Lisäksi on huomautettu, että alueellisin perustein määräytyvä apteekkimaksu ja vaikkapa maakuntakohtaiset apteekkiluvat olisivat hyvä tapa tehdä muutoksista poliittisesti hyväksyttäviä keskustajohtoisten hallitusten aikana. Tähän on helppo yhtyä, vaikka meneekin jo puoluepolitiikan puolelle.

Kiitos vielä kerran kaikista kommenteista.

Käyttäjän TapioYlipoppamies kuva
Tapio Ylipoppamies

Kiva että aiheesta keskustellaan. Minulla on konkreettinen kokemus apteekkarina
olosta suomessa ja norjassa. Suomessa minulla oli (omistuksessa) suomen kolmanneksi pienin itsenäinen apteekki. Kunta jossa apteekki sijaitsi on asukasmäärältään pieni ja apteekin kannattavuus oli riskirajoilla. Yritin kaikin tavoin saada lisää liikevaihtoa, muun muassa myymälle koivuhalkoja. 2008 ryhdyin tuomaan suomeen sähkötupakkaa. Suomen lääkelaitos hyökkäsi koko tykistöllänsä minua vastaan -- ei halunnut sähkötupakkaa suomeen. Pieneen apteekkiin tehtiin apteekkitarkastuksia kummallisen usein. Sain huomautuksen siitä että minulla oli koivuhalkoja myynnissä. Lopulta kyllästyin ylisuureen työmäärään ja huonoon "palkkaan". Lomaakaan ei voinu pitää kolmeen vuoteen. Proviisorina ollessa toisen palveluksessa palkka ja lomat oli paljon paremmalla mallilla. Lopetin apteekin (sen jälkeen paikkakunnalle tuli sivuapteekki..) ja lähdin NORJAAN palkka apteekkariksi. Olen ollut norjassa jo melkein 10 vuotta. Sinä aikana sähkötupakki on tullut kioskeihin ja verkkokauppaan. Täällä norjassa olin alussa vain palkka apteekkari. Nykyään omistan osuuden apteekin takana olevasta osakeyhtiöstä. Tero on monessa asiassa ihan oikeassa. Minä muuttaisin apteekin omistuspohjan siten että OSAKEYHTIÔ voi omistaa apteekin. Apteekin toimitusjohtaja pitää kuitenkin olla koulutettu proviisori. Apteekkien lukumäärän ja sijainnin säätely on vaikea kysymys. Norjassa apteekkimaailma liberalisoitiin 2001. Vuonna 2001 norjassa oli 398 apteekkia, 2017 syyskuussa täällä on 893 apteekkia. Uusia apteekkaja on avauttu pääosin suurkaupunkeihin mutta myös pieniin kuntiin joissa on alle 5000 asukasta. Matkan varrelle on apteekkeja suljettu konkurssin ja työvoimapulan vuoksi. En ottaisi norjan mallia semmoisenaan suomeen. KESKUSTELU TUOTTAA HEDELMÂÂ...Apteekkimaailman pitää sopeutua muutoksen. Juuri tätä kirjoitettaessa on suomessa toinen suurista lääketukkukaupoista KRIISISSA. Muutoksia tulee ihan varmasti. A) Kauppatapaan B) Asiakaskohtaamiseen C) Tuotteiden jakelutapaan. Olen jo 10 vuotta sitten lehtihaastettelussa ja radiohaastettelussa sanonut että apteekin tärkein tuote ei ole se asiakkaalle toimitettava lääkepakkaus, vaan pakkaukseen liittyvä informatio. PROVIISOREITA AINA TARVITAAN. --EN LUKENUT KOVIN TARKAAN KAIKKIA KIRJOITETTUJA KOMMENTTEJA -- saattaa olle että siellä on jo samat tarinat mitä minä kirjoitin. Toivon teille kaikille suomessa onnellista ensimmäista 100-v juhlaa. Norja vietti ihan äsken 200 vuotisjuhlaansa. Suomen apteekkilaitos on yli 100 v. ja vetreässa kunnossa. Terveisin Tapio Heilala toisen polven apteekkari nyt norjan länsirannikolla.

Toimituksen poiminnat